Ohikulkumatkalla. Unen ja valveen välistä. Ensimmäisestä silmänräpäyksestä. Alkupuhalluksen juurista. Saavun hämmästelemään. Riisumaan naamiot. Kadottamaan itseni. Ja löytämään. Jotain enemmän. Jotain vähemmän. Rohkeuden ja ilon. Myötätunnon. Ja itseni.
Ehtoota. On jälleen Keskiyö Keskoskaapissa. Ainakin melkein. Pääkoppa ja sydänmoottori virittyvät yhä vahvemmin syksyn taajuuksille.
Nopeasti pimenevät illat. Höyryävät teekupposet. Kynttilän sytytys. Säkenöivä tähtitaivas. Talven voi jo haistaa ilmassa. Kuulla tuulessa. Tuntea kun se nostaa päätään kylmän harmaassa horisontissa. Syksyn ja lähestyvän talven kunniaksi pieni pätkä Jiddu Krishnamurtin mietteitä sekä kaunis lausahdus jostakin historian tajunnanvirrasta. Kyytipojaksi Andrew Birdin ujeltava instrumentaalikappale Yawny At The Apocalypse. "Ja kun pelko lakkaa, lakkaa myös se voima, joka synnyttää illuusioita, myyttejä, näkyjä toivoineen ja epätoivoineen. Vain silloin alkaa se liikunto, joka on tajunnan - ajatuksen ja tunteen - tuolle puolen menemistä. Se on sisimpien sopukoiden ja syvällä piilevien halujen ja pyyteiden kokonaan tyhjentämistä. Sitten kun tyhjyys on totaalista, kun ehdottomasti ja kirjaimellisesti mitään ei enään ole, ei vaikutusta, ei arvostusta, ei rajoja, ei sanaa, silloin tuossa aika-tilan täydellisessä hiljaisuudessa on se, mikä ei ole nimettävissä."
"The love that you withhold is the pain that you carry, lifetime after lifetime."
juuri ennen nukahtamista rukous hetkeltä ennen ajanlaskua mustan aavikon musta blues ei sanoja ei järkeä ei määritelmää pelkkä repivä rytmi sokean sydämen morsekoodi vanhat keuhkot täyttyvät palavan lihan hajusta elävien kuolleiden ehtoollinen liity seuraan ystävä kallis liity seuraan otsasi kaipaa valkoista maalia kirkastusta ja aivolohkojen akrobatiaa keskeytä minut milloin haluat vaihda sävelmää ja riko kaava minä tanssin tähtien kanssa sanaton sopimus ohjaa minua loputon määrä viimeisiä voiteluja ja uskontunnustuksia ei hätää ei pelkoa ei enää ääneen lausuttua totuutta pelkkä repivä rytmi puhtaan sydämen jokellus ja se siitä minä uin valon rinnalla varjo veden iholla on viimeinen peilikuvani
kauas kauas kauas askelten rytmissä kunnes jokin liikahtaa mielikuvituksen tuolla puolen kävelen häpeilemättä suoraan sisään keskelle rivouksien kaatopaikkaa johtaja ei ole koskaan paikalla mutta ei se mitään aavikko tervehtii seikkailijaa avaa oven itseen kutsuu kohtaamaan harhakuvan
jokaisessa meissä on koomikon vikaa ja mikä tärkeintä lapsenmieltä kauhukakaran karismaa vilpitön sydän voittaa kaikki esteet kirkastaa katseen ja pesee taustapeilit tuulessa ja tuiskussa sillä niin kertoo valheiden iso kirja että välillä hommat kusee täysillä tai osittain suosittelen silti hyppyä pudotusta tuntemattomaan läpi kaamoksen ja ruosteen maisemat vaihtuvat näetkö miten salama syntyy ja sydämen liekki palaa oudoissa väreissä se heittää tuhannen vuoden varjoja ihmiskunnan ylle
ja tanssit jatkuvat ja jatkuvat aallot kumartavat sinulle antavat räiskyvät aplodit hiljaa vesi nousee mielen musertava monsuuni pelkojen reviiri hupenee aina sama vääristynyt horisontti kertomus samasta sokeudesta sama tähtien sotatanner
siinä sakeassa sumussa pirujen toiveesta juhlat siirtyvät sisätiloihin edessä loputon käräjöinti joukkotappelu kesähäät on peruttu mutta muista ystävä muista puiden viisaus ja voima metsien haikea rock'n'roll
luonto parantaa ja palauttaa yhteyden heti ja ilman puudutusta vetää housut kinttuihin
tutussa risteyksessä sillan alla likaisina ajatusten painosta tavataan taas sytytetään kynttilä keskiyön flanellipaitaisten kriisikokous pesemme toistemme selät jokaisessa kaatosateessa naurusta ja totuudesta kipeinä päästämme irti kaikesta myös tästä ja siitä ja tuosta
väsyneinä elämään ja kuolemaan sätkynukkien tyylillä kapuamme vihdoin ylös suosta irtipäästämisen tyrmästä siinä me sitten seisomme korkeimmalla huipulla valmiina loikkaamaan takaisin alas
ehkä universumin tilinpidossa vaaditaan pelkkä allekirjoitus kyyneleellä ja katseella verenpunainen muistikuva että matka jatkuu luokalta toiselle
niin se vain tapahtuu liityt kaistapäiden kerhoon luot kaikesta performanssitaidetta keinahtelet ajasta ajattomuuteen riemuvoiton tanssilavalla olet vapaa rohkea ja rajaton hullu ja hellä vastuullinen ja tyhjää täynnä
kukaties loppu tulee alun tavoin sisältäpäin ja samalla hetkellä
et ole ajatuksesi et ole tunteesi et ole kukaan mutta olet aina ikuisesti läsnä
