Road To Nowhere

“My old grandmother always used to say, Summer friends will melt away like summer snows, but winter friends are friends forever.”
-George R.R. Martin

Niinpä niin. Ensilumi on jo maassa. Nopeusrajoitukset kohdillaan. Siili kuorsaa hitaasti talvipesässään. Hiljalleen mekin vajoamme ja kääriydymme talven ulottuvuuksiin ja todellisuuksiin. Vedämme pipon päähän. Rytmi ja sävel muuttuu. Meistä tulee uusia olentoja. Sisäinen käyttöjärjestelmämme on jälleen valmiina ja herää yskähdellen mutta varmasti tähän toisenlaisuuden ajanjaksoon; puhaltaa hiillokseen, laittaa pökköä pesään, puntaroi ja annostelee voimavarojaan ja prioriteettejaan. Lämpöä tupaan, lämpöä tupaan.

Talven pimeydessä ja kylmyydessä myös ystävät punnitaan. Usein monet tutut naamat katoavat omiin horroksiinsa ja kaamoksiinsa, ilmestyäkseen koloistaan taas ensi keväänä. Jollakin tavalla talven paljas ja hiljainen tunnelma suosii ja väreilee yksinäisyyttä. Kutsuu yksinoloon, piiloon maailmalta. Silti yksi ystävä on ja pysyy. On läsnä räntäsateella ja paukkupakkasella. Musiikki.

Here we go, here we go.

Seuraavaksi juuri sopiva sekoitus uutta ja omaa sekä kaikuja ja värinöitä vuosikymmenten varrelta. Mieleen pulpahtavat The Velvet Underground, Mazzy Star, The Jesus And Mary Chain ja monet muut. Tämä unelias ja huumaava kappale löytyy näiden neitosten uudelta EP:ltä.
Laulu soljuu kirkkaasti esiin musiikin keskeltä. Kuin yksinäinen taskulampun kajo sumuisessa yössä.

Dum Dum Girls

Laulaja-lauluntekijä-perinne on aina ollut oma lajinsa. Oma maailmansa. Siinä on jotain puhdasta ja taianomaista, käsinkosketeltavaa ja sähköistä, kun artisti astelee yksin lavalle kitaransa kanssa ja alkaa kertoa tarinoitaan. Kuljettelee yleisöä läpi ajan ja paikan, syvälle ilon ja sydänsurun ja olemassaolon ytimeen. Kuulija kohtaa itsensä. Kokee tulleensa ymmärretyksi. Löydetyksi. Näkee uusin silmin oman maallisen vaelluksensa.

Mies ja kitara. Kaksi nykypäivän ja minun sukupolveni trubaduuria. Justin Townes Earle ja The Tallest Man On Earth. Huikeita kavereita molemmat. Justin revittelee lennokkaasti vanhan blues-kappaleen parissa ja Kristian soittaa upean tulkinnan David Bazanin kappaleesta Lost My Shape.

Tästä se sitten alkaa. Pitkä taival kohti kevättä. Laukku täynnä hyvää musiikkia, kaikenvärisiä villasukkia ja ikuisesti kuumana pysyviä termospulloja. Hyvää matkaa.

"Tämä on laulun ilta, ajatteli Nuuskamuikkunen. Uuden laulun, jossa on yksi osa odotusta, kaksi osaa kevätkaihoa ja loput vain hillitöntä hurmaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa."

Stretching The Envelope

Shalom. Tyynen rauhallinen aamu täällä Keskoskaapissa. Kahvinkeitin paiskii tuplavuoroa. Musiikki soljuu ja kimpoilee seinistä. Mieli lepää. Valmistautuu päivän koitoksiin. Tarjottimella tottakai tukeva aamiainen. Ja Tove Janssonin Vaarallinen juhannus:

"Nuuskamuikkunen souti pitkän aikaa sanomatta sanaakaan. Muumipeikko katseli hänen vanhan hattunsa tuttuja ääriviivoja, jotka näkyivät öistä taivasta vasten, ja piipunsavua, joka tuprahdellen kohosi tyyneen ilmaan. Nyt kaikki muuttuu jälleen hyväksi, hän ajatteli.
Huudot ja suosionosoitukset hiljenivät heidän takanaan, ja lopulta kuului ainoastaan airojen loisketta.
Rannat häipyivät tummaksi viivaksi."

Viikonlopun ratoksi muutama video matkan varrelta. Luvassa tanssia ja taikatemppuja, mielen ja tietoisuuden leikkejä ja jumppaliikkeitä. Ääneen pääsevät vanhat kunnon höyrypäät visionäärit ja piippumiehet Terence McKenna, Alan Watts ja Les Visible.

Last but not least...
TheDuderinok Says...

Loppukevennykseksi Deer Tick ja Houston, TX.

There Is A Field

"Out beyond ideas of wrongdoing
and rightdoing there is a field.
I'll meet you there."

Rumi.
Pyhän tanssin ja naurun sanansaattaja.
Murisevan ukkosen juopunut tulkki.
Katsot sisäänpäin ja näet myrskyn silmin.
Riisut kaiken ja hajotat kaiken.
Olet läsnä jokaisessa syntymässä.
Kääriydyt tuulen peittoon.
Näetkö? Näetkö todella?
Elämäsi mahtuu sadepisaraan.
Kuolemasi loistaa sen kalvolta.
Syöksyt halki taivaan.
Sukellat maan multaan.
Luot aina uutta.
Löydät aina tien.
Ja matkasi jatkuu.
Maasta taivaaseen.
Ja takaisin.

Dance, dance, dance...

"Dance, when you're broken open.
Dance, if you've torn the bandage off.
Dance in the middle of the fighting.
Dance in your blood.
Dance when you're perfectly free."

"The milestone in my life
is the nowhereness,
I don't fit anywhere else."

Päästämme ääneen Patrickin. Hullujen runoilijoiden tulkitsijan. Mielen ja sydämen alkemistin joka sekoittelee huimalla otteellaan ääntä ja kuvaa, sisäistä ja ulkoista, näkyvää ja näkymätöntä, tuttua ja tuntematonta. Mainio mies.

Rumi ja Patrick, olkaa hyvät.

I Saw Goodness Getting Drunk:

"Forget safety.
Live where you fear to live.
Destroy your reputation.
Be notorious."