pakko syödä ja juoda
aina hammasta purren
kynnyksen yli kaadutaan
läpi vuosisatojen
isä raataa metsässä ja pellolla
ja hiljaa tuuli kääntyy
sukupolvi vaihtuu
unesta ja illuusiosta punon oman köyteni
hirtän vanhat tavat
pelko vapisee edessäni
puhallan käteeni alkuperäisen sävelen
äänen ja vimman
laulan siitä omalla kielelläni
rytmi sokaisee yksinäisen
metsän sydämestä kaikuu hiljaisuus
ystävän hymynpoikanen
sammalpeitteinen laastari
olemme kaikki syyllisiä
jokaiseen murhaan
ja jokaiseen yöhön
sielu täynnä mustaa multaa
haavoja jotka eivät parane
ellei yritys lakkaa ja viimeinen voittaja julisteta
ilon juurista virtaa esiin tyhjä kangas
paljaat jalkani koskettavat lämmintä maata
tie on avoinna kaikkiin suuntiin
kaikki ovat kuninkaita aamun hämärässä
kaste voitelee kyyneleistä tummanpunaista palmuöljyä
hiekkarannat ja talven pakkanen tapaavat toisensa
myhäilen ja suljen silmäni
katselen nousevaa savua
kylvän uusia siemeniä
ja kynnys madaltuu
maailma tulee vielä perässä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti