Synnytyskipuja

kolmetoista kuukautta
yötäpäivää
janosin jaloa petoa
kuuntelin sointuja yläkerrasta
mitä merkillistä
raakaa ja pirunmoista
äänetöntä musiikkia
otin selvää kuvioista
maskeerasin itseni pimeässä
sydän lukittuna
yllä muistojen taikapeitto
naisen ruostunut haarniska
huulet verenpunaiset
hiuksissa pisara partavettä
astuin hämärän saliin
vaivuin valheen uneen
ja silloin
pahimmalla hetkellä
kesken jäähyväiskonsertin
panin parastani
tulin ajatelleeksi äitiä
synnytyskipuja
totuutta rivien välissä
en pysynyt enää kärryillä
juoni karkasi
housut märkinä
kolusin taskuja
yksi menolippu kiitos
kummitusjunalla maailman laidalle
tervetuloa ääretön lapsuus
napanuora kytki itsensä paikoilleen
mielen kuperkeikka takaperin
ehkä tapaamme vielä
lopputekstien jälkeen
kun verho nousee
sinun silmäsi edestä
ja valot syttyvät