Ohikulkumatkalla. Unen ja valveen välistä. Ensimmäisestä silmänräpäyksestä. Alkupuhalluksen juurista. Saavun hämmästelemään. Riisumaan naamiot. Kadottamaan itseni. Ja löytämään. Jotain enemmän. Jotain vähemmän. Rohkeuden ja ilon. Myötätunnon. Ja itseni.
"You are always free to change your mind and choose a different future, or a different past." -Richard Bach Ehtoota ja Hyvää... Joulua? No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mitä antaa hänelle jolla on jo kaikkea? Ei mitään. Lahja jota kukaan ei halua. Mutta jonka jokainen ansaitsee. Ja saa. Milloin vain. Tässä hetkessä. Nyt. Lahja joka ylittää kaikki muut lahjat. Tyhjä paketti. Tyhjyys. Nothing. Ho, Ho, Ho! Sisäinen Joulupukkisi nauraa hiljaa olemuksesi perustuksissa ja kietoutuu tuuheaan partaansa. Torkkuu tyytyväisenä. Ja odottaa omaa jälleensyntymistään. Jonakin päivänä meistä kaikista kuoriutuu Joulupukkeja ja Joulumuoreja. Sillä se on jokaisen tähän maailmaan eksyneen tontun kohtalo.
*******
Videoissa Les Visiblen ja Patrick Willisin eräänlainen joulutervehdys, lyhyt otos Lynne Ramsayn sydäntäsärkevän upeasta elokuvasta Ratcatcher sekä pieni pulpahdus musiikkia.
Loppuun vielä Charles Sciascian kumarrus ja kiitos koomikko Dave Chappellelle. Daven elämänkokemukset ja erityisesti hänen havaintonsa viihdemaailman luonteesta ovat mielenkiintoista ja voimauttavaa kuunneltavaa. Hieno mies ja hieno tarina. Ja Charlesin komea tribuutti. Laughter is the best medicine.
******* "The softest thing in the universe Overcomes the hardest thing in the universe. That without substance can enter where there is no room. Hence I know the value on non-action. Teaching without words and work without doing Are understood by very few." -Laozi
"Kaikki mitä vihaat itsessäsi - anna itsellesi anteeksi. Kaikki mitä rakastat itsessäsi - anna anteeksi. Kaikki mitä häpeilet. Kaikki mistä ylpeilet. Kaikki minkä haluat peittää. Kaikki minkä haluat paljastaa. Kaikki mistä ei tullut mitä piti. Kaikki mitä olet. Kaikki mitä halusit olla. Anna itsellesi anteeksi." -Jonas Gardell, Koomikon synty
*******
Katsoin jokin aika sitten John Hillcoatin tyrmäävän elokuvan nimeltä The Proposition. Brutaali ja armoton, painostava ja vapauttava kokemus. Menee luihin ja ytimiin. Todella kauniisti kuvatun elokuvan on käsikirjoittanut Nick Cave joka vastaa myös elokuvan riipaisevasta musiikista yhdessä Warren Ellisin kanssa. Vaikka The Proposition olikin säälimättömän raaka ja väkivaltainen niin sen syvissä pohjamudissa kulki kokoajan outo lämmin virtaus - sanaton ja muodoton perustotuus ja henki joka kummitteli tarinan auringonpaahtamissa maisemissa ja pilkahti siellä täällä henkilöiden katseissa ja eleissä. Hurja ja huumaava elokuva. Kaikuja Faulknerista ja Melvillestä, Cormac McCarthysta ja Shakespearesta, Peckinpahista ja Leonesta. Mutta lopulta aivan omanlaisensa teos. Runollinen, rujo ja tinkimätön tarina väkivallasta ja oikeudesta, kadotuksesta ja pelastuksesta. Kesytön ja myyttinen retki toiseen maailmaan. Suosittelen ehdottomasti.
Jostakin syystä The Proposition toi mieleeni myös kitaristin nimeltä Derek Trucks. Ehkä suosikkini elossaolevista kitarasankareista. Nykyään mies soittaa mm.Tedeschi Trucks Band yhtyeessä jonka laulajana toimii hänen vaimonsa Susan Tedeschi. Alla kaksi komeaa live-versiota heidän kappaleestaan Midnight In Harlem.
Ja Derek Trucksista juolahti sitten mieleen tämä...
"Mutta ehkä vanheneminen on opettanut minulle sen, että maapallo on vielä nuori, vieläkin sula sisukseltaan ja yhä muotoutumassa, että talvimetsän mustat lehdet heräävät keväällä eloon ja sen että on rikos antaa sydämen voimien hälvetä horisontissa hälvenevään valoon. En ole varma. Minä suren sitä ja nukun sitten hiukan. Odotan aamunkoiton sinistä hohdetta kuin hylätty rakastaja." -James Lee Burke, Taivaan vangit
"Do you know what you are? You are a manuscript of a divine letter. You are a mirror reflecting a noble face. This universe is not outside of you. Look inside yourself; everything that you want, you are already that." -Rumi
Tum, tum, tum. Tänään herättelemme uinuvaa ymmärrystämme tanssimallashamaanin laulun tahtiin. Viidakkotupakan paksu savu ja sademetsän rytmi lakaisee meidät syvälle maan mutaan. Läpi illuusioiden lehvästön, kerros kerrokselta kohti ydintä. Syvemmälle, syvemmälle. Alitajunnan alitajuntaan. Tum, tum, tum. Noitatohtorin rumpu hakkaa vasaran lailla, murskaa ja korjaa samanaikaisesti.Pelkojen peilikuvat särkyvät, muuttuvat savuksi yksi kerrallaan. Tajunnan selkäranka loksahtaa paikoilleen.Hengitys pujahtaa uomiinsa. Sydämesisykkii ja kehrää, hyräilee maan ja taivaan lauluja. Icarosi soi. Ja soi. Eikä koskaan pääty.
"When you dance the whole universe dances. All the realms spun around you in endless celebration. Your soul loses its grip. Your body sheds its fatigue. Hearing my hands clap and my drum beat, You begin to whirl." -Rumi
"Follow your bliss and the universe will open doors where there were only walls." -Joseph Campbell Unessa sumu hälvenee. Sielun vuori näyttäytyy koko komeudessaan. Paljastaa tien huipulle. Siellä silmäsi näkevät kaiken, kääntyvät sisäänpäin. Tuttu tuulenhenkäys ojentaa kätensä. Riuhtaisee sinut vapaaksi muistinmenetyksen pauloista. Aika kirjoittaa tarina uusiksi. Ilman sanoja. Julkaiset sydämesi laulun. Tanssit sen tahdissa. Ajaton sammumaton liekki pulppuaa sinistä ja kultaista kipinää, valon pehmeitä aaltoja. Ja kajauttaa läpi jokaisen maailmankaikkeuden: tervetuloa kotiin. "Everyone has their own unique song, an inner melody that fuses each of us to the deep, modulating, harmonious hum of the celestial orchestra that's the collective energy of everything that's ever lived and ever going to live. It's our life force. The power of the universe." -Larry Hagman
Yllätyksekseni pidin myös tästä. Hmm. Beyoncén parempi puoli?
Ja vielä vanha kunnon raspikurkku ja känisijä John Hiatt. Hyeena ulvoo jälleen!
"He who looks will not see it; He who listens will not hear it; He who gropes will not grasp it: The formless nonentity, the motionless source of motion. The infinite essence of the spirit is the source of life. Spirit is self." -Laozi
"Kulkuri on viimeinen ja pelottavin diktaattorien vihollinen. Hänestä tulee ihmisarvon ja yksilön vapauden sankari, joka on viimeiseksi voitettava. Koko tuleva sivistys riippuu yksinomaan hänestä." -Lin Jutang Ehtoota jälleen. Ja tervetuloa Keskoskaapin terapiatuokioon. Paljasjalkailun, pulppuavan ilon ja sanattoman ymmärryksen hengessä heittäydymme tänään muutaman mielenkiintoisen tarinan matkaan. Luvassa yksinkertaisia,innostavia ja kauniita ideoita. Kristallinkirkkaita ja virkistäviä näkymiä tavoista olla ja elää,löytää ja jalostaa sielunsa. Tavoista joista suurin osa meistä ei ole uskaltanut edes uneksia. Uskomattomia kertomuksia maailman eri kolkista. Sekä käytännön ratkaisuja. Varjoa ja valoa. Tasapainoa. Pilkahduksia siitä vapaudesta jonka me kaikki tiedämme asustavan sisällämme. Right here. Right now. Shalom. Here we go.
Ensimmäisenä vuorossa Daniel Suelo. The Man Who Quit Money.
Hänestä löytyy lisää videota ja audiota. Etsivä löytää. Liitteenä vielä muutama juttu ja haastattelu Danielista sekä linkit hänen blogiinsa ja hänen eräänlaiselle kotisivulleen jolla on läjäpäin tietoa kaikesta aiheeseen liittyvästä.
Toisen videon seuraavat osat sekä paljon muuta löytyy YouTubesta ja netin kätköistä.
Viimeisenä annamme vuoron harmaapartaiselle herrasmiehelle kaukaa Australian takamailta. Elämän filosofi ja tietoisuuden kartoittaja. Muusikko ja taiteilija. Vastuun ja vapauden ja valaistumisen sanansaattaja. Tavallinen ei-kukaan joka etsii ja on ja henkii hiljaista lämpöä ja hyväsydämisyyttä, oikeamielisyyttä ja nöyryyttä. Videoissa hän kertoo viimeaikaisista matkoistaan Perun viidakoista Egyptin pyramideille, läpi Brittein saarten ja Euroopan, ja salaa Gazan alueelle.
Max Igan.
Lisää Max Iganin kotisivuilla ja YouTube-kanavalla.
Mielessä oli kirjoittaa muutamasta muustakin seikkailijasta kuten Peace Pilgrim, John Francis ja Satish Kumar. Mutta heistä lisää ehkä myöhemmin.
Nyt Keskoskaapissa on aika pestä kasvot unihiekalla ja kömpiä vilttien alle. Unien peilikuvia kummastelemaan. Sinne meidät johdattaa tällä kertaa vanha mies päältäajettavalla ruohonleikkurillaan. Good night and good luck.
"One for the certain, one for the real confused." In Lak'ech. Uusia värejä. Uusia unelmia. Uusi ymmärrys.
Sielujen sopimukset ja aikalinjojen risteyskohdat heittävät kuperkeikkaa. Suursiivous jyrisee esiin avaruuden takaa. Kaikki mikä on piilossa ja kätkettynä, tulee vihdoin esiin. Jokainen varjo kohtaa valon. Itsensä. Paljastuu.
Annat anteeksi. Hänelle. Ja itsellesi. Maailmalle. Päästät irti. Näet miten suuri magneetti liikuttelee energioita, pitää kaiken järjestyksessä. Maalaa ja pystyttää kulissit tässä suuressa näytelmässä. Ohjaa ja kirjoittaa uusiksi. Ja tuhoaa. Joka hetki.
Kaikki on. Kaikki on. Sinä olet. Niinkuin pitääkin. Vain näkökulma vaihtuu. Sammuttaa vääristävät suodattimet. Näyttää sinulle sen minkä olet antanut vaipua unohdukseen.
Muistat. Heräät. Pulahdat kosmisen virran matkaan. Paiskaat kättä kaikkeuden kanssa.Näet ja kuulet ja koet itsesi. Kaikessa. Vain pelko on sinun tielläsi. Vain pelko.
“My old grandmother always used to say, Summer friends will melt away like summer snows, but winter friends are friends forever.” -George R.R. Martin
Niinpä niin. Ensilumi on jo maassa. Nopeusrajoitukset kohdillaan. Siili kuorsaa hitaasti talvipesässään. Hiljalleen mekin vajoamme ja kääriydymme talven ulottuvuuksiin ja todellisuuksiin. Vedämme pipon päähän. Rytmi ja sävel muuttuu. Meistä tulee uusia olentoja. Sisäinen käyttöjärjestelmämme on jälleen valmiina ja herää yskähdellen mutta varmasti tähän toisenlaisuuden ajanjaksoon; puhaltaa hiillokseen, laittaa pökköä pesään, puntaroi ja annostelee voimavarojaan ja prioriteettejaan. Lämpöä tupaan, lämpöä tupaan.
Talven pimeydessä ja kylmyydessä myös ystävät punnitaan. Usein monet tutut naamat katoavat omiin horroksiinsa ja kaamoksiinsa, ilmestyäkseen koloistaan taas ensi keväänä. Jollakin tavalla talven paljas ja hiljainen tunnelma suosii ja väreilee yksinäisyyttä. Kutsuu yksinoloon, piiloon maailmalta. Silti yksi ystävä on ja pysyy. On läsnä räntäsateella ja paukkupakkasella. Musiikki.
Here we go, here we go.
Seuraavaksi juuri sopiva sekoitus uutta ja omaa sekä kaikuja ja värinöitä vuosikymmenten varrelta. Mieleen pulpahtavat The Velvet Underground, Mazzy Star, The Jesus And Mary Chain ja monet muut. Tämä unelias ja huumaava kappale löytyy näiden neitosten uudelta EP:ltä. Laulu soljuu kirkkaasti esiin musiikin keskeltä. Kuin yksinäinen taskulampun kajo sumuisessa yössä.
Dum Dum Girls
Laulaja-lauluntekijä-perinne on aina ollut oma lajinsa. Oma maailmansa. Siinä on jotain puhdasta ja taianomaista, käsinkosketeltavaa ja sähköistä, kun artisti astelee yksin lavalle kitaransa kanssa ja alkaa kertoa tarinoitaan. Kuljettelee yleisöä läpi ajan ja paikan, syvälle ilon ja sydänsurun ja olemassaolon ytimeen. Kuulija kohtaa itsensä. Kokee tulleensa ymmärretyksi. Löydetyksi. Näkee uusin silmin oman maallisen vaelluksensa. Mies ja kitara. Kaksi nykypäivän ja minun sukupolveni trubaduuria. Justin Townes Earle ja The Tallest Man On Earth. Huikeita kavereita molemmat. Justin revittelee lennokkaasti vanhan blues-kappaleen parissa ja Kristian soittaa upean tulkinnan David Bazanin kappaleesta Lost My Shape.
Tästä se sitten alkaa. Pitkä taival kohti kevättä. Laukku täynnä hyvää musiikkia, kaikenvärisiä villasukkia ja ikuisesti kuumana pysyviä termospulloja. Hyvää matkaa. "Tämä on laulun ilta, ajatteli Nuuskamuikkunen. Uuden laulun, jossa on yksi osa odotusta, kaksi osaa kevätkaihoa ja loput vain hillitöntä hurmaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa."
Shalom. Tyynen rauhallinen aamu täällä Keskoskaapissa. Kahvinkeitin paiskii tuplavuoroa. Musiikki soljuu ja kimpoilee seinistä. Mieli lepää. Valmistautuu päivän koitoksiin. Tarjottimella tottakai tukeva aamiainen. Ja Tove Janssonin Vaarallinen juhannus: "Nuuskamuikkunen souti pitkän aikaa sanomatta sanaakaan. Muumipeikko katseli hänen vanhan hattunsa tuttuja ääriviivoja, jotka näkyivät öistä taivasta vasten, ja piipunsavua, joka tuprahdellen kohosi tyyneen ilmaan. Nyt kaikki muuttuu jälleen hyväksi, hän ajatteli. Huudot ja suosionosoitukset hiljenivät heidän takanaan, ja lopulta kuului ainoastaan airojen loisketta. Rannat häipyivät tummaksi viivaksi." Viikonlopun ratoksi muutama video matkan varrelta. Luvassa tanssia ja taikatemppuja, mielen ja tietoisuuden leikkejä ja jumppaliikkeitä. Ääneen pääsevät vanhat kunnon höyrypäät visionäärit ja piippumiehet Terence McKenna, Alan Watts ja Les Visible.
"Out beyond ideas of wrongdoing and rightdoing there is a field. I'll meet you there." Rumi. Pyhän tanssin ja naurun sanansaattaja. Murisevan ukkosen juopunut tulkki. Katsot sisäänpäin ja näet myrskyn silmin. Riisut kaiken ja hajotat kaiken. Olet läsnä jokaisessa syntymässä. Kääriydyt tuulen peittoon. Näetkö? Näetkö todella? Elämäsi mahtuu sadepisaraan. Kuolemasi loistaa sen kalvolta. Syöksyt halki taivaan. Sukellat maan multaan. Luot aina uutta. Löydät aina tien. Ja matkasi jatkuu. Maasta taivaaseen. Ja takaisin. Dance, dance, dance... "Dance, when you're broken open. Dance, if you've torn the bandage off. Dance in the middle of the fighting. Dance in your blood. Dance when you're perfectly free."
"The milestone in my life is the nowhereness, I don't fit anywhere else."
Päästämme ääneen Patrickin. Hullujen runoilijoiden tulkitsijan. Mielen ja sydämen alkemistin joka sekoittelee huimalla otteellaan ääntä ja kuvaa, sisäistä ja ulkoista, näkyvää ja näkymätöntä, tuttua ja tuntematonta. Mainio mies.
Rumi ja Patrick, olkaa hyvät.
I Saw Goodness Getting Drunk:
"Forget safety. Live where you fear to live. Destroy your reputation. Be notorious."
Ehtoota. On jälleen Keskiyö Keskoskaapissa. Ainakin melkein. Pääkoppa ja sydänmoottori virittyvät yhä vahvemmin syksyn taajuuksille.
Nopeasti pimenevät illat. Höyryävät teekupposet. Kynttilän sytytys. Säkenöivä tähtitaivas. Talven voi jo haistaa ilmassa. Kuulla tuulessa. Tuntea kun se nostaa päätään kylmän harmaassa horisontissa. Syksyn ja lähestyvän talven kunniaksi pieni pätkä Jiddu Krishnamurtin mietteitä sekä kaunis lausahdus jostakin historian tajunnanvirrasta. Kyytipojaksi Andrew Birdin ujeltava instrumentaalikappale Yawny At The Apocalypse. "Ja kun pelko lakkaa, lakkaa myös se voima, joka synnyttää illuusioita, myyttejä, näkyjä toivoineen ja epätoivoineen. Vain silloin alkaa se liikunto, joka on tajunnan - ajatuksen ja tunteen - tuolle puolen menemistä. Se on sisimpien sopukoiden ja syvällä piilevien halujen ja pyyteiden kokonaan tyhjentämistä. Sitten kun tyhjyys on totaalista, kun ehdottomasti ja kirjaimellisesti mitään ei enään ole, ei vaikutusta, ei arvostusta, ei rajoja, ei sanaa, silloin tuossa aika-tilan täydellisessä hiljaisuudessa on se, mikä ei ole nimettävissä."
"The love that you withhold is the pain that you carry, lifetime after lifetime."
juuri ennen nukahtamista rukous hetkeltä ennen ajanlaskua mustan aavikon musta blues ei sanoja ei järkeä ei määritelmää pelkkä repivä rytmi sokean sydämen morsekoodi vanhat keuhkot täyttyvät palavan lihan hajusta elävien kuolleiden ehtoollinen liity seuraan ystävä kallis liity seuraan otsasi kaipaa valkoista maalia kirkastusta ja aivolohkojen akrobatiaa keskeytä minut milloin haluat vaihda sävelmää ja riko kaava minä tanssin tähtien kanssa sanaton sopimus ohjaa minua loputon määrä viimeisiä voiteluja ja uskontunnustuksia ei hätää ei pelkoa ei enää ääneen lausuttua totuutta pelkkä repivä rytmi puhtaan sydämen jokellus ja se siitä minä uin valon rinnalla varjo veden iholla on viimeinen peilikuvani
kauas kauas kauas askelten rytmissä kunnes jokin liikahtaa mielikuvituksen tuolla puolen kävelen häpeilemättä suoraan sisään keskelle rivouksien kaatopaikkaa johtaja ei ole koskaan paikalla mutta ei se mitään aavikko tervehtii seikkailijaa avaa oven itseen kutsuu kohtaamaan harhakuvan
jokaisessa meissä on koomikon vikaa ja mikä tärkeintä lapsenmieltä kauhukakaran karismaa vilpitön sydän voittaa kaikki esteet kirkastaa katseen ja pesee taustapeilit tuulessa ja tuiskussa sillä niin kertoo valheiden iso kirja että välillä hommat kusee täysillä tai osittain suosittelen silti hyppyä pudotusta tuntemattomaan läpi kaamoksen ja ruosteen maisemat vaihtuvat näetkö miten salama syntyy ja sydämen liekki palaa oudoissa väreissä se heittää tuhannen vuoden varjoja ihmiskunnan ylle
ja tanssit jatkuvat ja jatkuvat aallot kumartavat sinulle antavat räiskyvät aplodit hiljaa vesi nousee mielen musertava monsuuni pelkojen reviiri hupenee aina sama vääristynyt horisontti kertomus samasta sokeudesta sama tähtien sotatanner
siinä sakeassa sumussa pirujen toiveesta juhlat siirtyvät sisätiloihin edessä loputon käräjöinti joukkotappelu kesähäät on peruttu mutta muista ystävä muista puiden viisaus ja voima metsien haikea rock'n'roll
luonto parantaa ja palauttaa yhteyden heti ja ilman puudutusta vetää housut kinttuihin
tutussa risteyksessä sillan alla likaisina ajatusten painosta tavataan taas sytytetään kynttilä keskiyön flanellipaitaisten kriisikokous pesemme toistemme selät jokaisessa kaatosateessa naurusta ja totuudesta kipeinä päästämme irti kaikesta myös tästä ja siitä ja tuosta
väsyneinä elämään ja kuolemaan sätkynukkien tyylillä kapuamme vihdoin ylös suosta irtipäästämisen tyrmästä siinä me sitten seisomme korkeimmalla huipulla valmiina loikkaamaan takaisin alas
ehkä universumin tilinpidossa vaaditaan pelkkä allekirjoitus kyyneleellä ja katseella verenpunainen muistikuva että matka jatkuu luokalta toiselle
niin se vain tapahtuu liityt kaistapäiden kerhoon luot kaikesta performanssitaidetta keinahtelet ajasta ajattomuuteen riemuvoiton tanssilavalla olet vapaa rohkea ja rajaton hullu ja hellä vastuullinen ja tyhjää täynnä
kukaties loppu tulee alun tavoin sisältäpäin ja samalla hetkellä
et ole ajatuksesi et ole tunteesi et ole kukaan mutta olet aina ikuisesti läsnä
kolmetoista kuukautta yötäpäivää janosin jaloa petoa kuuntelin sointuja yläkerrasta mitä merkillistä raakaa ja pirunmoista äänetöntä musiikkia otin selvää kuvioista maskeerasin itseni pimeässä sydän lukittuna yllä muistojen taikapeitto naisen ruostunut haarniska huulet verenpunaiset hiuksissa pisara partavettä astuin hämärän saliin vaivuin valheen uneen ja silloin pahimmalla hetkellä kesken jäähyväiskonsertin panin parastani tulin ajatelleeksi äitiä synnytyskipuja totuutta rivien välissä en pysynyt enää kärryillä juoni karkasi housut märkinä kolusin taskuja yksi menolippu kiitos kummitusjunalla maailman laidalle tervetuloa ääretön lapsuus napanuora kytki itsensä paikoilleen mielen kuperkeikka takaperin ehkä tapaamme vielä lopputekstien jälkeen kun verho nousee sinun silmäsi edestä ja valot syttyvät
kirous ja itseluotu tulevaisuus
pakko syödä ja juoda
aina hammasta purren
kynnyksen yli kaadutaan
läpi vuosisatojen
isä raataa metsässä ja pellolla
ja hiljaa tuuli kääntyy
sukupolvi vaihtuu
unesta ja illuusiosta punon oman köyteni
hirtän vanhat tavat
pelko vapisee edessäni
puhallan käteeni alkuperäisen sävelen
äänen ja vimman
laulan siitä omalla kielelläni
rytmi sokaisee yksinäisen
metsän sydämestä kaikuu hiljaisuus
ystävän hymynpoikanen
sammalpeitteinen laastari
olemme kaikki syyllisiä
jokaiseen murhaan
ja jokaiseen yöhön
sielu täynnä mustaa multaa
haavoja jotka eivät parane
ellei yritys lakkaa ja viimeinen voittaja julisteta
ilon juurista virtaa esiin tyhjä kangas
paljaat jalkani koskettavat lämmintä maata
tie on avoinna kaikkiin suuntiin
kaikki ovat kuninkaita aamun hämärässä
kaste voitelee kyyneleistä tummanpunaista palmuöljyä
hiekkarannat ja talven pakkanen tapaavat toisensa
myhäilen ja suljen silmäni
katselen nousevaa savua
kylvän uusia siemeniä
ja kynnys madaltuu
maailma tulee vielä perässä
